Vaparin käsiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa käsi on kurkotettuna suoraan eteen, mistä se pyritään mahdollisimman suuri vetopinta-ala ylläpitäen siirtämään vastakkaiseen ääriasentoonsa reiden sivulle. Heti käden tultua veteen haetaan sculling-liikkeellä ote vedestä, jonka jälkeen kyynärpää koukistuu, jotta vältetään turhaa olkapään rasitusta ja saadaan käsivetoon lisää voimaa. Käsivarsi ja kämmen eivät ylitä vartalon pitkittäistä keskilinjaa. Veto on loppua kohden kiihtyvä. Käsivedon palautusvaiheella tarkoitetaan vedenpinnan yläpuolella tapahtuvaa osaa, jossa käsi viedään reiden sivulta yläkautta pitkälle eteen.Nykyisin pyritään palautuksessa mahdollisimman luonnolliseen liikkeeseen olkapäärasituksen välttämiseksi, joten kyynärpäätä ei tarvitse juurikaan koukistaa. Luonnollisen liikkeen tavoittelun vuoksi jokaisella uimarilla on erilainen "helpoin" liikerata.
Krooliuinnin potkuna käytetään vuoropotkua. Potku lähtee lonkasta asti niin, että alaspäin potkaistaessa polvi menee edellä ja jalkaterä potkaistaan piiskamaisesti suoraksi. Ylöspäin potkaistaesssa jalka pidetään suorana.Yleisin potkurytmi kilpauinnissa on kuusi potkua käsivetoa kohden (lyhyemmillä matkoilla 25, 50, 100, 200.) Varsinkin pitkillä matkoilla (400 m, 800 m, 1500 m) on yleinen myös potkurytmi, jossa käytetään vain kahta potkua käsivetoparia kohti. Uinnin aikana kasvot pidetään vedessä. Luonnollisin uintiasento saavutetaan pitämällä katse pohjaa kohti. Entinen "katse eteenpäin" -tyyli aiheuttaa alaselkään notkon, jolloin selän päälle kertyy vettä, mikä tekee uinnista raskaampaa. Sisäänhengitys suoritetaan "kainalosta" niin, että henkeä vedetään käsivedon palautusvaiheen aikana. Tavoitteena on, että päätä ei juurikaan tarvitsisi kääntää hyvästä uintiasennosta sivulle, vaan vartalon rullauksella saadaan puolet kasvoista vedenpinnan yläpuolelle, mikä riittää hengittämiseen. Uloshengitys toteutetaan kasvojen ollessa vielä vedessä. Yleinen hengitysrytmi on joka kolmanella vedolla ja molemmilta puolilta.
