Pirttikangas

Pirttikangas on yksi silloiselle valtion maalle itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä perustetuista asutustiloista. Tiloja on kaikkiaan kymmenkunta, joista vain yhdessä on enää asutusta, siinäkin vain yksin asuva mies. Rippikoulun aikana olin yöt eräässä kirkonkylän talossa, eräänä iltana talon silloinen vanha isäntä kertoi muistoja tilojen lohkomisen ajalta. Hän oli toiminut yhtenä uskottuna miehenä lohkomistoimituksissa.

Lohkominen ja tilusten muodostus toimitettiin talvella kantohankien aikaan. Toimitusmiehet olivat ihastelleet keskenään maan tasaisuutta ja kivien vähyyttä, että tuleepa hyviä taloja ja mainiota peltoa, kun on näin tasaista maata. Kun tilat oli lohkottu ja rekisteröity, niihin meni perheitä asumaan. Pellon raivaamisen yritys tuotti kuitenkin pettymyksen. Vaikka maa oli tasaista pinnaltaankin, eikä vain kantohangen päältä, heti pinnan alta se osoittautui toivottoman kiviseksi. Harvalla tilalla saatiin pienen perunamaan lisäksi kovaa peltoa. Hajallaan olleille suopaloille sentään saattoi tehdä vähäisiä peltosarkoja lähinnä karjan rehua tuottamaan. Edes kunnollisia luonnon niittyjä alueelta ei löytynyt. Niinpä osa tiloista jäi asuttamatta ja asutetuistakin monet autioituivat melko pian. Nykyisin vain yhdellä, alkuaan metsänvartijan tilana toimineella asuu yksinäinen mies.

Muita mainittttuina vuosina muodostettuja asutustiloja olivat muiden muassa: Korpiaho, entinen metsänvartijan aasuntotila, jonne muutti sodan jälkeen karjalaispehe, Rajannurkka, tilalla asui vuokralla isäni sisaren perhe lapsuuteni aikana, omistajat olivat muuttaneet muualle. Tila on valtiolle palautumisen jälkeen luovutettu erään talon lisämetsäksi. Lähikangas, jossa asui vanha pariskunta vielä parikymmentä vuotta sitten. Visala ja Pahkala, joissa ei ole koskaan ollut asutusta, jaettu lisä- ja vaskemetsiksi  sotien jälkeisen asutuksen aikana. Rajapuro, jossa asui muuan räätälin töitä ansiokseen tekevä mies perheineen. Heidän asuntonsa paloi, uusi kehikko siirrettiin puolivalmiina Muurasjärven kylälle, jossa Metsänhoitoyhdistys aikoi tehdä siitä asunnon neuvojalle. Kun asuntoa ei tarvittukaan, kehikko tontteineen myytiin kylän Rauhanyhdistykselle toimitalo tarkoitukseen. Sekin hanke raukesi lopulta tontin pienuuden vuoksi. Katettu kehikko hoiti pitkän ajan yksityisen kaupiaan varaston tehtävässä.

Lisäksi asutusta oli ainakin muutaman kymmenen vuoden ajan Hyyrönmäen ja Susipuron taloissa. Pakola on ilmeisesti hiukan myöhemmin tehty talo ja metsätila. Tilan syntyhistoria on poikkeava. Eräältä varattomalta perheeltä paloi asunto, heillä ei ollut varaa tehdä uutta, eikä kuntakaan sitä luvannut kustantaa. Mies meni lupaa kysymättä valtion metsään, veisti haapapuista sinne hirkikehikon. Aikanaan teko tuli ilmi, vaikka se olisi ollut syytteen ja rangaistuksen alainen toimenpide, eivät viranomaiset nostaneet syytettä, koska mies oli käyttänyt arvottomana pidettyjä haapoja. Ajan oloon ympäriltä lohkaistiin heille asutustila, joka sai nimen Pakola. Tila oli yksi pisimpään asuttuja tiloja tässä esitellyistä.