Historia ja polveutuminen

Tutkittaessa galgon juuria on palattava antiikin aikoihin. Jo useita vuosisatoja eKr. keltit metsästivät keskikokoisilla vinttikoirilla. Nämä koirat seurasivat saalista näkönsä avulla mieluummin kuin hajuaistinsa avulla ja ne olivat tarpeeksi nopeita saadakseen saaliin kiinni kovassa vauhdissa. Koska ne olivat arvokkaita metsästystovereita, seurasivat ne kelttejä heidän vaelluksillaan ja näin levisivät melkein koko Eurooppaan. Sillä tavoin ne saapuivat myös Iberian niemimaalle kelttien mukana 600 vuotta Ekr.

Useita vuosisatoja myöhemmin roomalaiset hallitsivat suurta osaa Eurooppaa ja he jatkoivat metsästysperinnettä kelttiläisten vinttikoirien kanssa. Vinttikoirien olemassaolo vahvistui muistiinkirjoitetuista kuvauksista tuolta ajalta. Esim. antiikin aikainen kirjailija Ovid metamorfoosissaan: "jos gallialainen koira näkee jäniksen vapaana kentällä, niin toinen juoksee saaliin perässä ja toinen henkensä edestä..".

Yhdessä hirvikoiran, irlanninsusikoiran ja greyhoundin kanssa johtaa galgon perimä vanhoihin kelttisiin antiikin sukuihin, joka ilmenee nimestä, joka alun perin tarkoittaa canis gullicusta, kelttiläistä koiraa. Tänä päivänä tarkoittaa galgo "vinttikoiraa" espanjaksi, joten sitä on kutsuttava "galgo espanol’iksi" erottaakseen sen muista vinttikoirista.

Juuret häviävät sumuun n. 2000 vuotta sitten. Samalla tavalla kuin greyhound on osa Englannin kelttiperintöä, on galgo osa Iberian niemimaan perintöä.

Näiden kahden rodun välillä on kaksi tärkeää muutosta tapahtunut viimeisten vuosisatojen aikana. Espanjan kultaisten vuosien aikana -50-60 -luvuilla vietiin koiria Espanjasta Englantiin ja riippuen niiden enemmän tai vähemmän samantyylisestä ajotyylistä on nähtävästi ollut suuria samankaltaisuuksia tyypissä ja koossa. Erotukseksi näiden kahden rodun välillä tänään voidaan pitää nykyistä kilpajuoksutoimintaa, joka johti greyhoundin kehittymiseen "nopeuskoiraksi" tasamaalla. Tämä kehitys ei tapahtunut galgo espanolille n. 50 v sitten. Sen tyyppi ja rakenne säilyi tyypillisenä nopealle koiralle epätasaiseen maastoon joka pystyi ajamaan jäniksiä pitkiä matkoja. Jos katsotaan lurchereita (ennenkaikkea niitä, joissa on suuri osa vinttikoirasekoitusta), nähdään että ruumiin rakenne muistuttaa enemmän galgoa kuin greytä, mikä tarkoittaa vähemmän kulmauksia takana, vähemmän rinnansyvyyttä, hieman pidempi, vähemmän massaa ja erilainen lihasten asento (ei niin pyöreitä ja vahvoja riippuen kestävyydestä joka menee nopeuden edelle) ja jäniksen käpälät voidakseen juosta epätasaisessa maastossa.

Nykyisin näkee usein että karkeakarvaisuudesta on tullut hyvin tavallinen galgoissa koska ajatellaan, että karkea turkki on merkki greyperimän poissaolosta.

Suuri vaatimus nykyisille galgo-kasvattajille on pitää linjat puhtaina sillä niin Espanjassa kuin Englannissakin 30-luvulla kehittyi suuri mielenkiinto kilpajuoksuja kohtaan, erityisesti itä- ja eteläosissa Espanjaa. Se tarkoittaa myös greyn sekoittumista perinteiseen galgoon, koska grey oli voimakkaampi tasaisella maalla. Se on valitettavasti johtanut siihen, että vain pieni osa galgo espanol-populaatiota Espanjassa on täysin puhdas ilman greyn vaikutusta ja satunnainen matkailija Espanjassa näkee enemmän samankaltaisia koiria greyn kanssa kuin alkuperäisiä galgoja.

Ne koirat jotka ovat sekoittuneet vähiten greyhin elävät pääosin maan pohjois- ja keskiosissa nk. Mesetalla Madridin ympärillä. Sitten 70-luvun on yritetty suojella perinteistä espanjalaista rotua häviämästä grey-sekoituksiin. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä 70-luvulla oli FCI-standardin muodostuminen tosin hyvin provosoiduin tekstein, erottaakseen rodun muista. 80-luvun alussa kirjoitettiin uusi, melko laaja ja tarkka teksti verrattuna muihin standardeihin erityisesti tarkoituksena erottaa galgo espanol greystä ja näiden molempien rotujen sekoituksista. Sen jälkeen voi huomata edistystä tapahtuneen kasvattajien keskuudessa Espanjassa ja esim. Ranskassa ja Saksassa, kasvatuksen rakentuessa vankoille linjoille pohjautuen erilaisiin puhtaisiin alkuperiin.

Kiitos yksityiskohtaisen rotumääritelmän voi myös tehokas tuomarointi tapahtua näyttelyissä, joka puolestaan johtaa selkeisiin määritelmiin arvioitaessa yksittäisiä ominaisuuksia näissä koirissa. Galgolle on odotettavissa hyvä tulevaisuus johtuen niiden suvaitsevaisesta luonteesta, turkin hauskoista muunnoksista ja väreistä ja niiden terveydestä joka on tuloksena siitä tosiasiasta, että rotua on pidetty varhaiseen 80-lukuun metsästystarkoitukseen Espanjassa. Se on puolestaan merkinnyt hyvin vahvaa valintaa pohjautuen voimakkaaseen runkoon, tarkoituksenmukaiseen rakenteeseen ja terveisiin koiriin.

Sif Bredenfeld/Vinthunde 3/97